Siv katsoi miestä uudelleen. Tämä nauroi, ja vaikka Siv ei kuullut tätä musiikin pauhun läpi, tiesi hän jostain syystä, miltä miehen nauru kuulosti. Hänellä oli ollut onnea, kun oli saanut pari viikkoa sitten kuulla tämän nauravan. Se oli tummaa, syvää jyrinää, ja miehen silmät olivat menneet kapeiksi viiruiksi riemukkaan hymyn levitessä korviin saakka. Siv tuijotti häpeilemättömästi miehen vartaloa ja huokaisi syvään, kun hän näki, miten tiukasti tämän farkut myötäilivät tämän pakaroita, musta t-paita niin ikään toi tämän kiinteän ylävartalon muodot esiin, ja Siv näki vilaukselta jopa tämän käsivarsien tatuointeja lyhyiden hihojen alta. Siitä lähtien, kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt miehen, oli tämä ollut hänen haavekuviensa päätähti, niin yö- kuin päiväsaikaan."Et taida tajutakaan, kuinka kauan olen tiennyt sinun katselevan minua", mies tokaisi. Tämän ääni oli niin syvä ja ilmava, että Siv oli vähällä menettää tajunsa.Onnistaako Siviä?-
